Olin torstaina kuuntelemassa esitelmää lasten ylipainosta ja ravitsemuksesta. Tilastoluvut sekä aikuisten, että lasten painon kasvusta Ruotsissa puhui aika selkeää kieltä siitä, että väestö ja lapset on vuosi vuodelta tukevammassa kunnossa. Ei mitään uutta tietoa, mutta kehityksen nopeus kyllä hätkähdytti. Nuoret aikuiset olivat aivan eri kunnossa 1970-luvulla kuin nykyään.
Eniten ajatuksia herätti kuitenkin paikalla olleen dietistin puheevuoro. Hän esitteli vanhan tutun lautasmallin ja samalla hän kertoi mallin syntytarinan. Mallin pohjana on ollut ihmisen proteiinin, vitamiinien ja rasvan vähimmäistarve, kun ne osat oli malliin saatu, lisättiin päivätarpeesta puuttuvat kalorit hiilihydraatteina joukkoon (peruna, pasta ja riisi) ilmeisesti vain siksi, että niitä on helposti saatavilla ja ovat edullisia ruoka-aineita. Tähän asti olen ollut sitä mieltä, että kaikki GI-dietit ja vastaavat ovat ihan huuhaata, mutta nyt kuullun perusteella omia käsityksiä pitänee vähän muuttaa. Kaloritarpeen voi ihan yhtä hyvin tyydyttää lihalla kuin perunallakin, mielenkiintoista.
En nyt kuitenkaan aio heittää lautasmallia roskikseen, sillä olen kuitenkin sitä mieltä, että monipuolinen ruokavalio on tärkeää. Ja eipä sille taida olla vielä olemassa yhtä pätevää ja paljon tutkittua vaihtoehtoa. Sen verran tuo luento kuitenkin herätti ajatuksia, että lautaselle tulee jatkossa pikkuisen enemmän lihaa ja kasviksia pottujen kustannuksella. Liha kun pitää nälän poissa ainakin vähän kauemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti